Virvatulet hänen sisällään
eivät olleet vielä sammuneet.
Hän näki näkyjä
ajasta jolloin ihmiset
nostaisivat jälleen katseensa
ja näkisivät toisensa
- eivät vain itseään.
Hänen silmänsä salamoivat kun hän puhui,
innosta hehkuvin kielin hän hurmasi heidät.
Hän roihusi, hän paloi!
Hän halusi tartuttaa liekin muihinkin,
sytyttää tulen heidän sydämiinsä.
Herättää heidät jälleen henkiin.
Elämänliekkiä hän ei pystynyt heille antamaan,
vain pienen kipinän.
Toivon.
- Luvattu maa -

Luovuuden voima

Kuinka moni meistä haluaisikaan toteuttaa itseään, luoda jotain uutta ja omaperäistä, mutta ei koskaan toteuta haavettaan. Ja kuinka moni pettää itseään mutku- tai sitku- selityksillä: kyllähän minä mutta... ja syitähän kyllä löytyy loputon lista. Tai lykkää itsensä toteuttamista hamaan tulevaisuuteen, "sitten kun olen eläkkeellä". Pahimmassa tapauksessa koskaan ei tule sopiva aikaa, vaan toiveet jäävät pelkiksi haaveiksi. Jotkut väittävät etteivät he ole "luovaa tyyppiä". Millainen sitten on luova persoonallisuus ja mitä luovuus meiltä vaatii? Pitääkö olla jotenkin erikoinen ollakseen luova? Lapsi ei tällaista kysele, vaan leikkii omia leikkejään keksien joka päivä uusia, ihmeellisiä asioita. Tähän lapsi ei edes tarvitse kalliita leikkikaluja, vaan antaa uusia merkityksiä tavallisille tavaroille ja yhtäkkiä ne muuttuvat joksikin muuksi. Jokaisella lapsella on vilkas mielikuvitus ja jokainen meistä on joskus ollut lapsi, joten meissä jokaisessa on myös olemassa luova potentiaali. Valitettavasti kasvatuksen myötä sisäistämme paljon virheellisiä käsityksiä elämän suomista mahdollisuuksista ja kielteisiä uskomuksia itsestä, jotka estävät meitä käyttämästä omaa kapasiteettiamme täysin määrin. Myös taiteilijamyytti saattaa rajoittaa luovuuden vain joidenkin ihmisten yksinoikeudeksi, mutta luovuutta voi toteuttaa myös arkipäivän elämässä.

Aikuiselta ihmiseltä luovuus vaatii lyhytaikaista ja kontrolloitua palaamista varhaisempaan ajattelumuotoon, tällöin puhutaan regressiosta minän palveluksessa. Jos haluaa pitäytyä tiukasti turvallisessa roolissaan, olla järkevä, fiksu ja viisas ihminen, silloin ei synny mitään uutta. Luovuus haastaa meitä ajattelemaan eri tavalla kuin ennen ja katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Usein vaaditaan jokin koettelemus ennen kuin ihminen uskaltaa päästää irti tutuista ja turvallisista kehyksistään. Luovuus odottaakin omien rajojen ylittämistä ja sisäisten esteiden voittamista. Se kutsuu heittäytymään ja päästämään irti totutuista normeista ja omista uskomuksista. Usein ihminen joutuukin murtautumaan ulos matkan varrella muodostuneista rooleistaan, yllättämään sekä itsensä että toiset ihmiset.
Luovuus vaatii myös tyhjyyden kohtaamista, sillä vain tyhjä voi täyttyä uudella tavalla. Luovuus tarvitsee tyhjää tilaa itsessä ja tyhjää aikaa kalenterissa, sillä ahtaassa tilassa ei mahdu syntymään eikä synnyttämään. Toisaalta aikatauluista on myös apua; toiset tarvitsevat dead linen nimenomaan sen takia, ettei muuten synny mitään valmista, vaan aika kuluu pelkkään huuhailuun.

Luovuus on meissä jokaisessa oleva luonnollinen voimavara ja elämän peruskäyttövoima, täynnä energiaa ja spontaania toimintavalmiutta. Paljon puhutaan luovuuden tuskasta, mutta liian vähän siitä ilosta minkä luova prosessi herättää. Luova teko on hyvin tyydyttävää ja antoisaa myös tekijälle itselleen. Totta toki on, että luovuuden taustalla voi olla tuskallisiakin kokemuksia ja vastoinkäymisiä. Luovan prosessin voi sysätä liikkeelle jokin ahdinko, jonka voitettuaan ihminen on entistä vahvempi ja rohkeampi. Sisäisessä työskentelyssä vapautuu luovia energiavirtauksia, sillä elämä itsessään on luovaa energiaa.

Luovuudessa toimii minän kehittynein puolustusmekanismi, sublimaatio, joka luo lisää energiaa minän käyttöön. Kaikki muut suojautumiskeinot kuluttavat energiaa. Luovuudessa vapautuu energiaa ja sen avulla ihminen voi paitsi työstää omia kokemuksia myös jalostaa niistä taidetta. Ihmisessä piileviä voimavaroja voidaan kirvoittaa esiin luovalla toiminnalla, minkä kautta myös sisäiset ristiriidat voivat purkautua, tyydyttyä ja jalostua erilaisiksi hengentuotteiksi. Omaa luovuuttaan voi viritellä myös erilaisilla harjoituksilla tai vain katsomalla arkisia asioita uusin silmin. Nykyään on tarjolla myös monenlaisia kursseja asiasta kiinnostuneilla. Ryhmätyöskentely sinänsä saattaa herättää monenlaisia ideoita ja innostaa kokeilemaan jotain itselle epätyypillistä. Lisäksi ryhmässä voi syntyä myös synergiaa, joka parhaimmillaan rikastuttaa kaikkia osapuolia.

Luovuus ja luova toiminta ovat jääneet perinteisessä lääketieteessä etäiseksi lieveilmiöksi tai vain virkistykseksi ja ajankuluksi. Kuitenkin luovat terapiamenetelmät voivat edustaa merkittävää vaihtoehtoa oman itsen ymmärtämisessä ja ongelmien kohtaamisessa sekä niiden työstämisessä. Mielestäni kannattaisikin harkita luovaa toimintaa nykyisen työelämän ennen aikojaan uuvuttamille ja loppuun ajamille ihmisille. Voisivatko luovat terapiamenetelmät tarjota myös vaihtoehdon hurjaa vauhtia kasvaville lääkemenoille? Voisiko lääkereseptin sijaan määrätä joskus runoreseptin, jota mietiskelemällä ihminen voisi peilata itseään ja omaa elämäänsä; nähdä oman itsensä ja elämäntilanteensa entistä selkeämmin, mutta myös löytää uusia mahdollisuuksia päästä eteenpäin.

Monella luovan työntekijällä sen sijaan on edessään mahdoton tilanne: koska luovuus syntyäkseen vaatii aikaa ja tyhjää tilaa, se edellyttää riittävää väljyyttä niin itsessä, aikataulussa kuin työympäristössä. Luovuus ei synny pakosta vaan vapaasta tahdosta. Tämä ei kuitenkaan nykyisessä työelämässä ole aina mahdollista, vaan työntekijä pakotetaan joko suurilla odotuksilla tai suorilla vaatimuksilla "suorittamaan luovuutta". Tällöin luovuudesta katoaa se suuri ilo ja tyydytyksentunne, mitä luominen herättää. Siitä tulee pakonomaista suorittamista, kunnes jossain vaiheessa työntekijän takki tyhjenee. Ei ole enää mistä ammentaa, kaikki on annettu, tai otettu pois.

Luovan prosessin tärkein vaihe ei suinkaan aina ole se mikä näkyy ulospäin luovana tekona, vaan se mikä tapahtuu piilossa kaikkien katseilta. Syvällä pinnan alla tiedostamattomassa tapahtuu, asiat kypsyvät omaa tahtiaan ja nousevat pintaan sitten kun niiden aika on. Arvokkain luovan toiminnan tulos tapahtuukin ihmisessä itsessään, kun hän muuttuu, kasvaa ja kehittyy ihmisenä. Hänestä tulee rohkeampi ja avoimempi kohtaamaan sekä itsensä että toisen ihmisen. Tämä ei tarkoita että hän olisi suurempi ja mahtavampi kuin kukaan muukaan, ne eivät ole sellaisia määreitä jolla ihmisyyttä voi määritellä. Se tarkoittaa sitä että hän voi kasvaa omaksi itsekseen, olla itsensä näköinen ja kokoinen. Tämä tie vie muutokseen eikä ihminen enää ole sama kuin ennen, vaan hän on lähtenyt kohti uusia mahdollisuuksia. Hän elää omaa elämäänsä ja luo omaa elämänpolkuaan, raivaten esteet sisältään ja ulkoa, "valmiina kohtaamaan kaiken sen mitä on tulossa, valmiina itse antamaan sen mitä vaaditaan".